Suruvaippa

Opiskeltuani surua tuhansien sivujen tutkimusten ja kirjojen kautta, ja elettyäni sen todeksi menettämällä isäni, mummoni, kaksi tytärtäni, kaksi läheistä ystävääni ja monia muita, olen vähitellen ymmärtänyt jotakin olennaista.

Suru ei ole vastakohta rakkaudelle. Se on sen varjo.

Siellä missä rakkaus on ollut suurta, sen varjo on syvä.

Olen kulkenut rinnalla pappina, tutkijana ja vertaisena, kuunnellen ihmisten tarinoita, hiljaisuuksia ja rukouksia. Ja kerran, kun mietin, miten voisin jakaa tämän ymmärryksen muille, pihamme kalliolle laskeutui surunvaippa – tumman kaunis perhonen, kuin lempeä muistutus siitä, että mikään rakkaus ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.